torstai 2. syyskuuta 2010

Kotona

Voi sitä hymyä ja naurua kun päästiin kotiin. Sisarusten kasvoja kosketeltiin ja naurettiin. Ensimmäinen nauru tuli jo autonistuimessa, kai neiti tajusi, että vihdoin pääsee pois sairaalasta. Vaikka hyvinhän siellä Inkaa hoidettiin, mutta nuo tutkimukset useasti päivässä alkoivat selvästi rasittamaan tyttöstä.
Kotona meitä odottikin hieno vastaanotto, lahjoja, kakkua ja leivonnaisia, kiitokset sisaruksille ja sukulaisille!



5 kommenttia:

  1. Ihana vastaanotto ja ihanaa että olette päässeet kotiin. On se ihmeellistä myös tämä nykylääketiede, että viikossa pääsee kotiin vaikka on iso leikkaus. Mahtavaa että teillä on kaikki hyvin <3

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla! Riemuitsen onnistuneesta leikkauksesta ja kotiinpaluusta! :)

    Seuraan blogiasi säännöllisesti (sain tämän osoitteen Silvolan Anna-Kaisalta ajatu sitten) ja kyyneleet nousee silmiin tämän tästä. Minkä ihanan lahjan olettekaan saaneet! Ja toisaalta hymy tulee huuliin, kun katsoo näitä hurmaavia valokuvia pienestä ihmeestänne:) Monet huokaukset on lähtenyt taivaaseen, kun "leikkauspäiväkirjaa" olen lukenut.

    Mervi

    VastaaPoista
  3. Yhdyn edelliseen. Tuntuu, että tämä oli päivän paras uutinen, ellei jopa koko vuoden! Nyt on jännitys teitä ohi ja saa nauttia maailman parhaasta paikasta, kodista! Elämän yksinkertaisten ja monesti itsestäänselvyyksien arvon me tunnemme vasta, kun olemme vaarassa menettää ne.

    Hyvä Mieli!

    VastaaPoista
  4. Kiitokset, näistä kommenteista ei voi muuta kuin tulla superhyvälle tuulelle, ihan liikuttunut olen ja terveiset Anna-Kaisalle :)

    t. Minsku

    VastaaPoista
  5. Kerron terveiset perille:) Ja jään seuraamaan blogiasi! Inka vaikuttaa hirmuisen valloittavalta pieneltä neidiltä:)

    VastaaPoista