Ei mitään ihmeellistä

Meillä ei tapahdu mitään ihmeellistä, nyt odotellaan, että Inka seisoisi itsekseen ja lähtisi  siitä kävelemään... Inka käveleekin tosi hyvin toisinaan siten että pitää vain toisesta kädestä kiinni,

mutta kyllä kävelemiseen on silti vielä pitkä matka. Inka on nyt 2 v ja 3 kk. Koska edistyminen on hidasta, käveleminen on varmaan mahdollista 2,5 vuotiaana tai lähemmäs 3 ikävuotta.

päivitetään sitten "äidin ajatuksia" kun ei muuta kummallista ole.

Siivoojan apuri

Lomaviikko on kulunut kaappeja siivotessa; se mitä isot edellä, pienet perässä....

Inkan lempipuuhaan kuuluu mennä huoneesta toiseen ja löytää joku kaappi tai laatikko minkä voisi

purkaa lattialle. Mitkään lelut eivät tällä hetkellä kiinnosta, kaikki muu "ei sallittu" on paljon

mielenkiintoisempaa. Ja kovasti neiti höpöttelee, osaa sanoa ja näyttää ei, osaa heiluttaa hei ja joskus sanoa sen, oho, tätä käytetään useasti päivässä, ja sitten on tavuja, nä,nä, tä,tä

Biggu iloinen hattu!

Ei aina hyvä päivä

Vaikka pikkuneiti on yleensä aina hyvällä päällä, löytyy myös päiviä kun tuntuu siltä että mikään ei oikeastaan ole hyvin. Myös tämä aurinkoinen neiti osaa kiukutella, rimpuilla ja lyödä hanttiin.

Yleensä pukemisesta, kenkien laittamisesta tai vaippojen vaihtamisesta neiti ei pidä. Ja kun tempperamenttia ja omaa halua löytyy, pukeminen käy meille molemmille jumpasta....

Onneksi ruokahalu neidillä on hyvä ja sen kanssa ei tarvitse paljon temppuilla, mutta jos on sellaista ruokaa, mitä neiti ei halua syödä, sitä on sitten ihan turha edes yrittää. Nukkumaan neiti menee nätisti, kiitos siitä. Ja jos vähän voisi vielä purnata, niin kaupungilla on kiva, kun neiti päättää mennä seisomaan rattaissa, viime viikolla juuri tyttö tipahti rattaista, kun äidin silmä vähän vältti. Arki ei aina ihan ole luxusta.

Ja katsokaa mitä äiti tekee tällä viikolla, "äidin ajatuksia" linkistä.

Sydäntarkastuksessa ja muuta sekalaista

Vuosi on vierähtänyt siitä kun Inka oli sydänleikkauksessa. Kauas on jäänyt aika, jolloin Inka hikoili, oli väsynyt, ruokahalu oli huono ja painokaan ei juuri noussut. Inkalla oli ensin AVSD sydänvika, eli

sydämen eteisten välinen seinä puuttui lähes kokonaan ja osaksi myös kammioiden välinen seinä.

Onneksi kuitenkin n. kuukauden päästä syntymästä kammoiden välinen seinä umpeutui itsestään.

Leikkauksessa sitten Inkalle tehtiin eteisten välinen seinä ja yhteen kasvanut läppä muotoiltiin uudestaan. Leikkaus meni hyvin ja ainoastaan pieni läppävuoto jäi, mistä ei näillä näkymin ainakaan ole haittaa.

Joka vuosi käydään säännöllisesti tarkastuksessa, on röntgeniä ja sydänfilmiä, tarkkaillaan ompeluksia sydämen kasvaessa ja ettei läppävuoto lisääntyisi. Nyt vuoden päästä leikkauksesta kaikki näyttää hyvältä. Painoa on tullut vuoden aikana melkein kaksinkertainen määrä, ruokahalu ja jaksaminen muuttui heti leikkauksen jälkeen.

Kaikkea sekalaista on tehty viime viikkojen aikana.

Inka muuten konttaa jo aika kivasti, vaikka luulinkin, että konttaus jäisi hänen kohdallaan vallan väliin. Seisominen onnistuu jo aika hyvin, välillä jopa 10-20 sekunttia yhteen menoon.

Vuosi sitten- kolme päivää leikkauksesta, ja siirtyminen osastolle.

Muita juttuja

Biggusta tilattiin myös "tee se itse" Paapii-bampi.

Naapurin taidenäyttelyssä käväistiin, jossa lapset sai itse tehdä taidetta palikoista.

Mustikkamascarponekeksi jälkkäri.