Pikku terminaattori

Kävely on selkeästi muuttunut päätoimiseksi ja paikasta toiseen mennään kävellen. Nyt ei ole enää väliä onko kengät vai ei, kävely sujuu mainiosti, joskin tyyli taitaa olla vähän tyypillistä " vaappumista" näillä Down-lapsilla. Ensin alkuun Inka toi kengät, jotta ne laitettaisiin jalkaan, kävely oli siten helpompaa, mutta nyt ei ole enää väliä, sukkahoususiltaankin mennään ihan hyvin eteenpäin. (tottakai kengiä kuitenkin pyritään käyttämään)

Aika moista vipeltämistä on paikasta toiseen ja tosiaan tavarat lentävät kaapeista ulos ja uusinta uutta, yks kaks, Inka ajatteli koittaa ulko-oven kahvaa ja kas sieltähän pääsisi kivasti ulos.... joten aika pian meillä varmaan menee nuo ulko-ovet myös sisältäpäin lukkoon.

Ai niin ja sitten Inkan lempipuuhaa on myös avata jääkaappi ja mennä alaosaan istumaan, kiinni auki,

kiinni auki ja vieressä pakastin, onneksi se ei avaudu ihan yhtä kovaa tahtia.

Äidillä ei tunnu olevan hetkenkään rauhaa, mielestäni meillä on koko ajan seuraavia lauseita ilmassa.

Äiti, Inka meni rappusiin

Äiti, Inka ottaa mun koulukirjat

Äiti, tuu hakee Inka pois mun huoneesta

Äiti, laita ovi kiinni, että mä saan nukkua

Äiti, Inka otti mun kengät

Äiti, Inka löi mua

Äiti, Inkalla on kakkat tai Inka haisee

Joten ihan pieniä rauhoittumishetkiä äitee tarvitsee!

Tästä pienestä terminaattorista ei viitsi nyt ottaa mitään kuvaa, joten tässä huomiset vaatteet päiväkotiin, jotka neiti sai toiselta kummitädiltä, ihana tuo mekko ja lämpimiä villatakkeja tarvitaan aina, en vain tiedä miten käy noiden nappien....

ks äidin ajatukset rentoutumishetkiin