Down-lapsi
Muutamaan otteeseen olen saanut kyselyjä Down-lapsesta, sen kehittymisestä ja yleensäkin suhtautumisesta oman lapsen kehitysvammaisuuteen. Jokainen tietysti toivoisi, että oma lapsi olisi terve. Niin myös mekin toivoimme. Se että lapsella on kehitysvamma, tuntuu jo sanana karmivalta, se että lapsella on Downin syndrooma, ei ehkä tunnu enää niin pahalta. Lapsi on lapsi, mutta yhteiskunta tekee eri vamman omaavista ihmisistä kummajaisia, sellaisia joita ei toivota tähän maailmaan. En minäkään tiennyt minkälainen olisi Down-lapsi, olin vain nähnyt erilaisia yleensä Down-nuoria, mutta en niinkään pieniä Down-lapsia. Täysi kysymysmerkki oli minullekin, että miten nämä sitten ovat erilaisia kuin normit lapset.
Inkan syntymän myötä onneksi saimme huomata kuinka valloittavia persoonia nämä lapsoset ovat. Ne kyllä omalla olemuksellaan, hymyllään ja halailuillaan valloittavat varmasti kenet tahansa. Toki on vaadittu paljon huolta, kehityksen tukemista, selvittelyä ja ties mitä. On todella ihmeellistä, kuinka vähäinen tietämys yleensä asiasta on. Ja tämän vähäisen tietämyksen varjolla jokaisen uuden äidin, joka odottaa Down-lasta pitäisi päättää lapsen kohtalosta.
On jotenkin karmivaa, että me voimme päättää kenet tähän maailmaan halutaan. Me halusimme ottaa vastaan sen mikä meille annetaan. Tällä blogilla olen halunnut tuoda kaikkien ulottuville näkökulman Down-lapsista. Tämä ei ole niinkään tietoväline, mutta kertoo meidän normaalista arjesta. Jokainen Down-lapsi on erilainen kuten olisi myös normitkin lapset, tämä blogi kertoo elämästä ja lähinnä sen positiivisista puolista Down-lapsen kanssa. Toki meilläkin on huonoja päiviä, kuten meillä kaikilla.
Tällaisin ajatuksin tällä kertaa viikonloppua kohti.
Tässä on menossa Muumi-kirjan esittely, opittu päiväkodista, mahtaisiko tässä olla tuleva opettaja :)
Myös Minsku päivitetty !
