Toivomuksia!

Olen vihdoin päivittänyt Minsku-blogin omaa blogiluetteloani ja myös "Onneksi meitä on monta"-blogiluetteloa. ""Onneksi meitä on monta"-blogilistassa on muita ihania Down-lapsia, joista jokainen voi valita omat ihanuutensa. Omassa blogiluettelossa on ne blogit, joita päivittäin seuraan ja koska aika on aina kortilla, tuo lista ei ole mikään kauhean pitkä. Ottaisin mielelläni blogilistaan vähän vielä lisää kauniita blogeja, mielellään muotiin tai moderniin sisustukseen liittyvää ja muutama hyvä ruokablogikin olisi kiva, joten ehdotuksia otettaisiin nyt vastaan.

Kiitokset muuten kaikille blogilukijoille, vaikka kommenttipuolella välillä vähän hiljaista onkin,

blogissani käy kuitenkin parhaimmillaan jopa sata lukijaa päivässä.

Mielelläni ottaisin vastaan myös ideoita mitä haluatte kuulla minusta, Inkasta, perheestä tai yleensä tässä blogissa tai Minsku-blogissa.

No niin, sana on vapaa....ainakin melkein!

Tässä olisi taas yksi hyvä lahjaidea Stockmannin verkkokaupasta!

Mitä uutta!

Neiti on nyt kova näyttämään asioita mitä haluaisi. Jos Inka haluaa lisää ruokaa, hän näyttää sormella ja sanoo ä-ä-ä-....Kaupassa hän voi näyttää melkein mitä tahansa ja pyytää lähes kaikkea. Viittomista syömään-viittoman osaa näyttää jo silloin kun haluaa ruokaa, yleensä hänellä on kova nälkä kun tullaan päiväkodista. Pyydettäessä osaa näyttää ainakin banaani ja pipari-viittoman ja niin kengät osaa myös näyttää pyytämättäkin. Päiväkodista kertoivat myös pottaterveisit, perjantaina oli tullut kaksi kertaa pisut pottaan. Oho, aika hienoa! Toivottavasti tämä ei jäänyt nyt tähän, pitää varmaan ostaa potta myös kotiin ja alkaa harjoitella.

Äiti oli viikonloppumatkalla Riikassa, "äidin ajatukset" päivitetty, mutta muita kuvia ei oikein ole otettukaan tässä viime päivinä, mutta tässä yksi Brion kuva, joulu kun lähestyy ja tässä yksi kaunis lahjaidea.

Kipeenä

Neidillä on jatkuva nuha. Nyt syksyn tullen on oltu muutaman kerran jo kuumeessakin. Onneksi ei kuitenkaan mitään pahempia infektioita tai korvatulehduksia ole ollut, mutta muutoin nenu tuntuu valuvan koko ajan. Päiväkodissa tietysti bakteerit jyllää ja kiertää, mutta varmasti myös Down-lapset herkemmin sairastuvat, ja onhan nyt ollut jo aika koleata, koskeata ja kylmää. Neidillä on jo talvipuku päiväkodissa, pitää varmaan lisätä vielä vähän vaatetusta, toisinaan neidillä kylmät kädet kun hänet haetaan päiväkodista ja ovat olleet ulkona, tai muutoin täytyy keskustella päiväkodin hoitajien kanssa tilanteesta, miksi neidillä on kylmä.

Kuinka teillä jo pukeudutaan ?

Pitäisi kovat pakkasetkin kestää...

Äidin ajatukset myös päivitetty :)

Kielletyllä alueella

Tämä olisi neidin lempipuuhaa, mennä portaita ylös ja sitten killua yläportailla tulossa alaspäin ja eikun jälleen ylös karkuun äitiä. Portaat parvelle ovat aika liukkaat ja kapeat ja niihin ei vielä ole saatu hommattua estettä. Kuvat on vähän nopeasti räpsäisty, vaarallisilla vesillä kun vähän ollaan.

Muuten nuo Söpö-sukkahousut mahtuvat yhä jalkaan ja ovat tosi hyvin kestäneet, ei minkäänlaista nukkaa eikä kulumaa, harvoin näin hyviä sukkahousuja on ollut.

Tässä ollaan lähdössä kyläilylle, Benettonin untuvatakki menee jo kolmatta talvea.

Neidille laitettiin oikein saparot, mutta ei nämä kauaa tahdo pysyä päässä. Olisi niin kivaa ja tyttömäistä pitää saparoita tai muita hiusjuttuja.

Haloo, haloo....

Haloo, haloo, onko ketään kotona, on yksi Inkan lempipuuhista. Puhelimena voi olla mikä tahansa, kaukosäädin, palikka tai tällä kertaa vaaleanpunainen auto. Heh, ja senkin Inka osaa, että tietysti kännykkä pitää olla kosketusnäyttöinen, esim. tavallisen kännykän näyttöä pitää painella, niinhän kaikki muutkin tekevät....

Tänään oli isosiskon synttärit, oli oikein kauluspaita ja neulemekko päällä, suklaakakku maistui neidille, niin että herkuttelua piti jo rajoittaa.

Ja kiitokset suuresti blogikollegalle Tunnustuksesta "kaunis blogi lapsesta, jolla on yksi kromosomi enemmän", suosittelen myös käymään hänen sivuillaan, äiti, jolla kaksi lasta ja joista toisella Downin syndrooma, blogi kertoo arjesta Down-lapsen kanssa, kuin myös siitä, millaisia tunteita Down-lapsen sairastuminen leukemiaan ja sen jälkeiseen elämään tuo.

http://downinsyndrooma.blogspot.com/

Ei mitään ihmeellistä

Meillä ei tapahdu mitään ihmeellistä, nyt odotellaan, että Inka seisoisi itsekseen ja lähtisi  siitä kävelemään... Inka käveleekin tosi hyvin toisinaan siten että pitää vain toisesta kädestä kiinni,

mutta kyllä kävelemiseen on silti vielä pitkä matka. Inka on nyt 2 v ja 3 kk. Koska edistyminen on hidasta, käveleminen on varmaan mahdollista 2,5 vuotiaana tai lähemmäs 3 ikävuotta.

päivitetään sitten "äidin ajatuksia" kun ei muuta kummallista ole.

Siivoojan apuri

Lomaviikko on kulunut kaappeja siivotessa; se mitä isot edellä, pienet perässä....

Inkan lempipuuhaan kuuluu mennä huoneesta toiseen ja löytää joku kaappi tai laatikko minkä voisi

purkaa lattialle. Mitkään lelut eivät tällä hetkellä kiinnosta, kaikki muu "ei sallittu" on paljon

mielenkiintoisempaa. Ja kovasti neiti höpöttelee, osaa sanoa ja näyttää ei, osaa heiluttaa hei ja joskus sanoa sen, oho, tätä käytetään useasti päivässä, ja sitten on tavuja, nä,nä, tä,tä

Biggu iloinen hattu!