Sisaruus
Edellisessä postauksessa kysyttiin, miten vanhemmat sisarukset ovat suhtautuneet Inkan erityisyyteen? Hyvä kysymys. Lapsille kerrottiin muistaakseni heti muutaman päivän kuluttua Inkan syntymästä, että Inkalla on downin syndrooma ja että se tarkoittaa, että lapsi kehittyy hieman hitaampaa kuin muut lapset. En ihan tarkkaan enää muista, mitkä olivat lasten reagoinnit asiaan, vanhempi oli hieman kiukkuinen, miksi hänelle ei heti ollut asiasta sanottu, kun kuitenkin oli jotain kuullut keskusteluissa. Minä olisinkin heti kertonut, mutta mies ei halunnut asiaa heti tuoda julki. Vanhempina siis tiesimme heti jo Inkan syntymäpäivänä, että hänellä todennäköisesti olisi downin syndrooma, mikä tietysti varmistui vasta muutaman viikon kuluttua. Ja kun Inkalla todettiin sydänvika, ja leikkauskin piti alunperin tehdä jo kolmen kuukauden iässä, oli tästäkin asiasta suuri huoli, no leikkaushan siirtyi yli 1 v ikään. Kun Inka tuli kotiin, kaikki kovasti pitivät huolta pienestä ja ihmettelivät tätä erilaista vauvaa. Kysymyksiä sateli silloin tällöin, mm. että mahdetaanko Inkaa kiusata sitten vähän isompana? Minkä näköinen Inkasta tulee? Ulkonäöstä sanoin, että kun Inka nytkin on nätti vauva, ei hän isompanakaan tästä rumaksi tule :) Meillä on aina puhuttu asiasta, siis sukulaisten ja ulkopuolisten henkilöiden kanssa avoimesti ja lapsille vastataan kun kysymyksiä tulee. Ulkopuolisille henkilöille aina sanotaan, että hänellä on downin syndrooma, mutta nyt ei oikeastaan enää tarvitsekaan.... kyllähän Inkan ulkonäkö kuitenkin kertoo asian, vaikka itse sitä ei oikeastaan huomaakaan, mutta yleensä ihmiset, joille ei sano asiasta, sanovat itse, että juu meidänkin tutuilla on samanlainen lapsi kuin teillä...ja siitä se juttu taasen lähtee.
Inka on siis sisaruksena ihan samanlainen sisarus kuin normitkin, välillä hieman rasittava, ärsyttävä, mutta kuitenkin kuulemma niin ihana ja hellyyttävä. Vanhempi haluaisi jopa tatuoida pienen merkin Inkasta käteen tai jalkaan, mutta siihen en ole suostunut. Nuorempi sisarus sen sijaan välillä kommentoi, että pitäisi ajatella, että Inka osaa kaiken, niin sitten se osaa....ja häntä ärsyttää, että me vanhemmat aina puhutaan tutuille tms asiasta, mutta kun siltä ei oikein aina voi välttyäkään vaikka eihän Inka nyt keskipiste sentään saa olla. Kun vanhemmat reagoivat asiaan normaalisti ja avoimesti, ei mielestäni lapsetkaan tee asiasta sen ihmeellisempää.
Sinulle, joka kommentoit, että et ole vielä kertonut asiasta vanhemmalle sisarukselle, ottaisin asian hetimiten käsittelyyn. Järjestä hyvä hetki asialle ja näytä esim. Inkan blogia ja kysy häneltä onko sinusta Inka jotenkin eri näköinen kuin muut lapset. No sitten varmaan vastaa, että vähän ehkä on ja sitten voisi kertoa tästä syndroomasta lyhyesti ja samalla sanoa, että me olemme saaneet tiedon, että meidänkin vauvalla on tällainen syndrooma. Älä tee asiasta sen kummempaa vaan ota esiin hyviä puolia. Lapsesi on saattanut jo huomata, että vauva ei kehity ihan samaa tahtia kuin muut pikkuiset ja siksi olisi tärkeää että hän saa vastauksen omille kysymyksille, joita ei ehkä ole tohtinut kysyä. Ja kyllähän asiasta pitää voida vapaasti keskustella, pian saattaa tulla kysymykseen fysioterapit, viittomat jne.Voihan asiaa myös itkeä yhdessä ja kertoa että olisit toivonut, että lapsi olisi terve. Niin minäkin muistaakseni tein. Sinun pitää itse olla sinut asian kanssa ja viestiä asia vanhemmalle lapselle. Sinuna lukisin myös kvtl.fi-sivulta verraton sisaruus-oppaan, kohdasta perhesivut. Ja jos halunnet, voin kyllä laittaa sinulle esim.meiliosoitteeni, jos halunnet. Hyvin se menee !
Tulipas pitkä kirjoitelma.
Ja Minskussa joululeivonnaisia.
