perjantai 27. elokuuta 2010

3.päivä

Hei, minä selvisin! Hereillä n. 15 minuuttia kun äiti ja isä kävivät katsomassa.
Tänään siirtyminen osastolle. Nenussa hengitystä avittava laite.
ks myös äidin ajatukset


5 kommenttia:

  1. Voi pikkaraista, hienoa kuulla että toipuminen onnistuu!
    Toi c-pap nokassa on meillekin tuttu, kuukauden päivät meidän jässikkä siinä suhisi!

    Tsemppiä toipumiseen!

    VastaaPoista
  2. Sydämessä liikahtaa, kun tuota kuvaa katsoo. Oma lapsi kun on ollut samaisessa tilanteessa. Isoja asioita ja mieltä myllerryttäviä. Kyllä nuo pienet on sitkeitä ja lääkärit taitavia, onneksi.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Piuku, ja Niina, kyllä taitavia ovat nuo hoitajat ja lääkärit ja yllättynyt olen, kuinka paljon lapsia on jatkuvasti sydänleikkauksissa ja vastasyntyneitäkin, tietysti määrä tuntuu isolta, kun nuo keskitetysti hoidetaan Helsingissä.
    Iso kokemus vanhemmille ja lapsille.

    VastaaPoista
  4. Teillä on aivan ihanan hurmaava Inka-tyttönen! Tästä kuvasta herkistyin, miten voikaan kuvasta välittyä tunne niin voimakkaasti? Olen jonkin aikaa seurannut blogiasi, mutta aiemmin en ole voinut jättää kommenttia, jostain syystä ei ole kommentit lähteneet.

    Inkalle ja koko perheelle voimia toipumiseen!

    t. äiti pohjoisesta

    VastaaPoista
  5. Voi pientä. Paljon on letkua ja piuhaa. Hienoa, että toipuminen edistyy! Voimia teille edelleen kaikille sairaala-arjen keskelle. Kohta mekin ollaan siellä taasen, tosin eri osastolla ;)

    VastaaPoista