Kipeenä

Neidillä on jatkuva nuha. Nyt syksyn tullen on oltu muutaman kerran jo kuumeessakin. Onneksi ei kuitenkaan mitään pahempia infektioita tai korvatulehduksia ole ollut, mutta muutoin nenu tuntuu valuvan koko ajan. Päiväkodissa tietysti bakteerit jyllää ja kiertää, mutta varmasti myös Down-lapset herkemmin sairastuvat, ja onhan nyt ollut jo aika koleata, koskeata ja kylmää. Neidillä on jo talvipuku päiväkodissa, pitää varmaan lisätä vielä vähän vaatetusta, toisinaan neidillä kylmät kädet kun hänet haetaan päiväkodista ja ovat olleet ulkona, tai muutoin täytyy keskustella päiväkodin hoitajien kanssa tilanteesta, miksi neidillä on kylmä.

Kuinka teillä jo pukeudutaan ?

Pitäisi kovat pakkasetkin kestää...

Äidin ajatukset myös päivitetty :)

Kielletyllä alueella

Tämä olisi neidin lempipuuhaa, mennä portaita ylös ja sitten killua yläportailla tulossa alaspäin ja eikun jälleen ylös karkuun äitiä. Portaat parvelle ovat aika liukkaat ja kapeat ja niihin ei vielä ole saatu hommattua estettä. Kuvat on vähän nopeasti räpsäisty, vaarallisilla vesillä kun vähän ollaan.

Muuten nuo Söpö-sukkahousut mahtuvat yhä jalkaan ja ovat tosi hyvin kestäneet, ei minkäänlaista nukkaa eikä kulumaa, harvoin näin hyviä sukkahousuja on ollut.

Tässä ollaan lähdössä kyläilylle, Benettonin untuvatakki menee jo kolmatta talvea.

Neidille laitettiin oikein saparot, mutta ei nämä kauaa tahdo pysyä päässä. Olisi niin kivaa ja tyttömäistä pitää saparoita tai muita hiusjuttuja.

Haloo, haloo....

Haloo, haloo, onko ketään kotona, on yksi Inkan lempipuuhista. Puhelimena voi olla mikä tahansa, kaukosäädin, palikka tai tällä kertaa vaaleanpunainen auto. Heh, ja senkin Inka osaa, että tietysti kännykkä pitää olla kosketusnäyttöinen, esim. tavallisen kännykän näyttöä pitää painella, niinhän kaikki muutkin tekevät....

Tänään oli isosiskon synttärit, oli oikein kauluspaita ja neulemekko päällä, suklaakakku maistui neidille, niin että herkuttelua piti jo rajoittaa.

Ja kiitokset suuresti blogikollegalle Tunnustuksesta "kaunis blogi lapsesta, jolla on yksi kromosomi enemmän", suosittelen myös käymään hänen sivuillaan, äiti, jolla kaksi lasta ja joista toisella Downin syndrooma, blogi kertoo arjesta Down-lapsen kanssa, kuin myös siitä, millaisia tunteita Down-lapsen sairastuminen leukemiaan ja sen jälkeiseen elämään tuo.

http://downinsyndrooma.blogspot.com/

Ei mitään ihmeellistä

Meillä ei tapahdu mitään ihmeellistä, nyt odotellaan, että Inka seisoisi itsekseen ja lähtisi  siitä kävelemään... Inka käveleekin tosi hyvin toisinaan siten että pitää vain toisesta kädestä kiinni,

mutta kyllä kävelemiseen on silti vielä pitkä matka. Inka on nyt 2 v ja 3 kk. Koska edistyminen on hidasta, käveleminen on varmaan mahdollista 2,5 vuotiaana tai lähemmäs 3 ikävuotta.

päivitetään sitten "äidin ajatuksia" kun ei muuta kummallista ole.

Siivoojan apuri

Lomaviikko on kulunut kaappeja siivotessa; se mitä isot edellä, pienet perässä....

Inkan lempipuuhaan kuuluu mennä huoneesta toiseen ja löytää joku kaappi tai laatikko minkä voisi

purkaa lattialle. Mitkään lelut eivät tällä hetkellä kiinnosta, kaikki muu "ei sallittu" on paljon

mielenkiintoisempaa. Ja kovasti neiti höpöttelee, osaa sanoa ja näyttää ei, osaa heiluttaa hei ja joskus sanoa sen, oho, tätä käytetään useasti päivässä, ja sitten on tavuja, nä,nä, tä,tä

Biggu iloinen hattu!

Ei aina hyvä päivä

Vaikka pikkuneiti on yleensä aina hyvällä päällä, löytyy myös päiviä kun tuntuu siltä että mikään ei oikeastaan ole hyvin. Myös tämä aurinkoinen neiti osaa kiukutella, rimpuilla ja lyödä hanttiin.

Yleensä pukemisesta, kenkien laittamisesta tai vaippojen vaihtamisesta neiti ei pidä. Ja kun tempperamenttia ja omaa halua löytyy, pukeminen käy meille molemmille jumpasta....

Onneksi ruokahalu neidillä on hyvä ja sen kanssa ei tarvitse paljon temppuilla, mutta jos on sellaista ruokaa, mitä neiti ei halua syödä, sitä on sitten ihan turha edes yrittää. Nukkumaan neiti menee nätisti, kiitos siitä. Ja jos vähän voisi vielä purnata, niin kaupungilla on kiva, kun neiti päättää mennä seisomaan rattaissa, viime viikolla juuri tyttö tipahti rattaista, kun äidin silmä vähän vältti. Arki ei aina ihan ole luxusta.

Ja katsokaa mitä äiti tekee tällä viikolla, "äidin ajatuksia" linkistä.

Sydäntarkastuksessa ja muuta sekalaista

Vuosi on vierähtänyt siitä kun Inka oli sydänleikkauksessa. Kauas on jäänyt aika, jolloin Inka hikoili, oli väsynyt, ruokahalu oli huono ja painokaan ei juuri noussut. Inkalla oli ensin AVSD sydänvika, eli

sydämen eteisten välinen seinä puuttui lähes kokonaan ja osaksi myös kammioiden välinen seinä.

Onneksi kuitenkin n. kuukauden päästä syntymästä kammoiden välinen seinä umpeutui itsestään.

Leikkauksessa sitten Inkalle tehtiin eteisten välinen seinä ja yhteen kasvanut läppä muotoiltiin uudestaan. Leikkaus meni hyvin ja ainoastaan pieni läppävuoto jäi, mistä ei näillä näkymin ainakaan ole haittaa.

Joka vuosi käydään säännöllisesti tarkastuksessa, on röntgeniä ja sydänfilmiä, tarkkaillaan ompeluksia sydämen kasvaessa ja ettei läppävuoto lisääntyisi. Nyt vuoden päästä leikkauksesta kaikki näyttää hyvältä. Painoa on tullut vuoden aikana melkein kaksinkertainen määrä, ruokahalu ja jaksaminen muuttui heti leikkauksen jälkeen.

Kaikkea sekalaista on tehty viime viikkojen aikana.

Inka muuten konttaa jo aika kivasti, vaikka luulinkin, että konttaus jäisi hänen kohdallaan vallan väliin. Seisominen onnistuu jo aika hyvin, välillä jopa 10-20 sekunttia yhteen menoon.

Vuosi sitten- kolme päivää leikkauksesta, ja siirtyminen osastolle.

Muita juttuja

Biggusta tilattiin myös "tee se itse" Paapii-bampi.

Naapurin taidenäyttelyssä käväistiin, jossa lapset sai itse tehdä taidetta palikoista.

Mustikkamascarponekeksi jälkkäri.